7 TUNTURIN TAIKAA!

Tässä heinäkuun päivänä menneenä laitoimme tossut jalkaan ja hilpaisimme seitsemälle Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja sen liepeillä sijaitseville tunturin huipuille. Löytääkseen idean lähteen täytyy palata talviaikaan, jolloin tunturikiikkuja eteni saman reitin kaverinsa kanssa suksilla. Sama homma täytyisi toteuttaa siis kesäoloissakin, niin mukavaa puuhaa se oli. Tunturihiihtäjä kun innostui ajatuksesta myös, niin patikalle vain.

Reittimme alkoi Aakenuksen Totovaarasta... 

Innoikkaana valmiina lähtöön Totovaaran parkkipaikalla 7 aamulla.

...ja kulki kesäpatikkapolkuja ja hiihtolatupohjia hyödyntäen Pyhäjärvelle. 

Aakenuksen huipulta. Täynnä energiaa.

Sieltä jatkoimme latupohjaa järven ohi ja suikkasimme Pyhän ylämäkeen ja huipulle.

Pyhä. Päivä alkaa kirkastumaan.

 Kukaksen saavutimme tällä reitillä helposti itäpuolen latupohjaa pitkin ja samaa polkua oli hyvä jolkotella alaskin. 

Peukut nousi Kukaksellakin.

Lainiota lähestyimme luoteesta...

Lainion mahtava huippu. Jenniltä meni Lainioneitsyys.

... ja sieltä otimme suunnan Hangaskurun ja Tahkokurun kautta Kesängin huipulle. 

Kesängillä ei ollut riemulla rajaa kun tiesi että rakkaparatiisi odottaa Pirunkurussa.

Jatkoimme Pirunkurusta alas Kesänkijärvelle ja Varkaankurun jälkeen edessä olikin Ylläs. Ylläksen rakkaiset rinteet ohitettiin huoltotietä kavuten...

Alueen jättiläinen Ylläs valloitettu. Nykyään korkeuttakin on 719m.

 ...ja Kuertunturilla taas mentiin läpi metsien. 

Ja viimein Kuerilla täyttä hymyä.

Ja sitten suunta oli enemmän kuin selvä: Pyyhyn burgerille!

Burgereitten jälkeiset palautusjuomat. :)

Matkaa reitillä kertyi 57 kilometriä, aikaa kului liikkeessä noin 11 tuntia ja taukoineen noin 13 tuntia.

Hieman karkein kynänottein raapustettu kartta kuljetusta reitistä.

Kokemus oli niin mukaansatempaava, että matkan aikana runosuoni alkoi sykkimään ja sanat soljuivat seuraavaan muotoon:

OODI SEITSEMÄLLE TUNTURILLE

Seitsemältä seisoimme sumuisen Aakenuksen seutuvilla ja sisukkaasti seitsemälle tunturille starttasimme. Aakea se Aakenus vain olikin, vaan usvan suojissa sitä tiedostamatta talsimmekin. Polku liukas kivinen johdatti kuitenkin yli lakien ja toisessa päässä jo häämötti järvi tunturien.

Oli metsän aamu niin hiljainen, että koppelokin tuli puskista säikähtäen. Askel kulki halki maariankämmekkärinteiden ja Pyhän kumpuilevasta luonteesta nauttien. Huipulla taivas jo hiukan repeili ja saimme nähdä kuinka tunturien lakeus säteili.

Kukas se siellä meitä odotteli ja sitäpä kohti kaksi tyärtä joutuin jolkotteli. Tuo sympaattinen mäki keskellä isompien tarjoaa kulkijalle kuitenkin näkymän laajan kokoisen. Aina ei kerro luku tunturin korkeuden kuinka valloittava voi olla huipulta kokemus kauneuden.

Eikä aikaakaan kun päästiin Lainion juurelle ja sieltä matkamme taittui Lumikurun laidoille. Tuo kaukaa niin suuri ja kivinen olikin lähempää katsottuna vain lempeä ja mättäinen.

Askel kulki keveästi läpi suon Tahkokurulle asti ja sitten edessä olikin kiperämpi Kesängin rasti. Tuo tunturi on aatelia rakkaisten, sitä ei sovi uhmata polvilla heppoisten. Voit sen valloittaa lempeästi suunnalta pohjoisen, vaan on sinulla silloin edessä laskeutuminen kuruun Pirulaisen.

Ylläs tuo korkein on siintänyt jo huipulta jokaisen, vaan vielä on matkaa läpi metsien rinteille sen. Ei turhaan ole tämä tunturi Ylläksen Ykkönen, sillä on se vain jylhä ja täysin nimensä veroinen. Hän asetti haasteen eteen valloittajan, varsinkin kun painoi jaloissa huiputus mäen muutaman.

Alamäkeen todella pitkään seuraavaksi suunnattiin, ja läpi Äkäslompolon kylän Kuerille vaavuttiin. Voisi kuvitella tuon tunturin pienoisen olevan kulkijalle helppo pala viimeinen, mutta toisen puolensa meille sinä päivänä paljasti, ei tossu tainnut enää nousta keveästi. Läpi rämeisen metsän kuitenkin huipun saavutimme, kovasti tuuletimme ja kankein koivin kylille konkkasimme.

Tämä oli oodi seitsemälle tunturille, jotka me kaikki tuona päivänä valloitimme. Jäi päivästä mieli iloinen ja ennen kaikkea muisto ikuinen.

Astu sinäkin polulle mieleiseen ja saatat löytää oodin sydämeen. <3

Elina & Jenni