torstai 30. heinäkuuta 2015

Ylläs- Levi maastopyöräreitti - Länsilappilaista tunturimaisemaa parhaimmillaan pyöränsarvien tasolta!

Maastopyöräilyn ystävät ovat jo varmaan kuulleetkin, että uusi pyöräreitti on avattu Ylläksen ja Levin välille. Myös Oodi oli mukana polkemassa maastopyöräreitin virallisissa avajaisissa lauantaina 18.7. Ollaan saatu polkaisun jälkeen paljon kyselyitä reitin luonteesta niin ajateltiin tässä kertoa muutamia tarkempia kuvauksia reitin eri pätkistä niin tiedätte vähän millaisesta reitistä on vaikeustasoltaan ja maastoltaan kysymys.

Yleisin kommentti mitä kuultiin oli, että ”Eikös se ole kovin haastava? Varsinkin se siitä Pyhäjärveltä eteenpäin. En minä sinne voi lähteä!?” Haluamme tehdä siis pienen oikaisun. Muutamilla vinkeillä eri taitotason polkijat voivat mielekkäästi astua reitille ihan Leville saakka. Kieltämättä matka on perusluonteeltaan melko tekninen, mutta osa haastavimmista pätkistä saadaan ohitettua ja talutettavia pätkiä on todennäköisesti vain pari kapeampaa ja kivikkoista ylämäkeä, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Eipä uskota, että kukaan on reittiä suorittanut ilman että kertaakaan ei nousisi satulasta. Kun varaat siis matkaan reilusti evästä, paljon iloista reissumieltä ja ulkoilun riemua, voi kuka tahansa polkija nauttia uudesta maastopyöräreitistä Yllästunturin kansallispuiston ja Levin hulppeissa tunturimaisemissa.

Avajaisissa polkeminen aloitettiin Äkäslompolosta luontokeskus Kellokkaan pihasta. Virallinen aloituspiste reitille sijaitsee Ylläsjärvellä hiihtokeskuksella, joten Oodiltakin on vielä koko matka polkemati. Pituutta koko reitille tulee noin 60km ja Kellokkaalta aloitettaessa matkaa kertyi reilut 50km. Pyhäjärvi on aika tarkalleen reitin puolivälissä, joten se toimii myös hyvin aloitus- tai lopetuspaikkana. Tieyhteys Pyhäjärvelle mahdollistaa myös helposti reitin polkemisen kahdessa päivässä. Pyhäjärven pohjoispuolella sijaitsevalle parkkipaikalle voi huoltojoukot kuljettaa majoitustarvikkeet ahkerille polkijoille.
Seuraavassa siis meidän tuntemuksia reitistä ja muutamia vinkkejä miten reitistä voi saada vielä mieleisemmän kokemuksen jokaiselle maastopyöräilyn ystävälle, joka haluaa nauttia kauniista länsilappilaisesta tunturimaisemasta pyöränsarvien tasolta.

Meille päätös osallistua juuri avajaispolkaisuun tuli aika yllättäen, kun meille valkeni, että tuona päivänä oltaisiin juuri Ylläksellä ja vailla sen suurempia suunnitelmia. Niimpä tuttuun tapaan valmistautuminen koitokseen meni hiukan viimetippaan ja tokaisimme vain toisillemme, että ”no eikai sole ko vain polkasta!” Edeltävänä päivänä tultiin takaisin vajaan viikon melontareissulta Pöyrisjoelta ja hieman testailemasta reittiä tulevaa 7 tunturin valloitusta varten. Ilta vielä vietettiin aamuun asti Tuuren tahdissa joraten, muutama tunti unta ja eikun polkemaan! Tuure on kuulunut koko kesän Jessen suosikkeihin, joten live-keikan väliin jättäminen ei vain ollut vaihtoehto. J

Tähän väliin olisi varmaan paikallaan kirjoittaa muutama sana meidän omasta polkemisen tasosta, niin saatte pienen käsityksen mistä näkökulmasta kuvaukset on kirjoitettu. Pyrittiin kuitenkin katsomaan reittiä lähes aloittelijan silmin, joka olisi kuitenkin muutaman kerran maastopyörän selässä jo istunut. Kiikkuja polkee pyörää vasta toista kesää ja hiihtäjä on viihtynyt satulassa jo muutaman kesän. Seuraavassa kerromme kuvauksen reitistä nimenomaan suuntaan Ylläs-Levi.

Kellokkaalta Kukastunturin juurelle reitti kulkee pääosin leveitä latupohjia ja hiekkateitä pitkin, välissä on muutama kapeampi metsäpätkä ja helpohko pitkospuuosuus. Kokonaisuudessaan alkupätkä on kuitenkin helppoa poljettavaa.

Kukastunturin ylitykselle on kannettu koko matkalle soraa, joten se on kanssa miellyttävää ja helppoa polkea ylös ilman isoja kiviä ja juurakkoja. Ylämäki jyrkkenee loppua kohden ja aivan viimeinen rutistus oli Oodillekin aika polkasu. Alastulo aluksi jännitti miten liukas sorapohja olisi renkaan alla, mutta iloiseksi yllätykseksi pidon kanssa ei ollut mitään ongelmia. Sora oli niin hyvin jo tamppaantunut maahan, joten ei tarvinnut liuskastella laisinkaan. Lisäksi Ylläkseltä päin tultaessa alastulo ei ole kovin jyrkkä, joten sen voi tulla ihan oman mielensä mukaan kädet sarvilla tai tiukasti jarruilla hissun kissun. Suosittelemme kuitenkin koko sydämemme pohjasta Kukastunturin ylitystä, niin valloittava tämä alueen pieni suuri tunturi on. Mitä se häviää korkeudessa muille se ottaa takaisin hempeydellään. Voimia säästämiseksi ylämäki rutistuksen voi myös rauhallisesti taluttaa ja nauttia täysin siemauksin alamäen hurmasta. Mikäli Kukaksen ylitys tuntuu hurjalta sen voi myös ohittaa jatkamalla latupohjaa suoraan Kotamajaa kohden.

Kotamajalta reitti jatkuu läpi varvikon Lainiotunturin pohjoisjuurella. Polku on vielä hyvin kapea, mutta oikein mukavaa ja leppoista poljettavaa. Pian reitti ylittää puron joka virtaa Lainio- ja Pyhätunturin välissä. Tämän jälkeen reitti kulkee paikoittain pitkospuilla ja paikoittain märemmällä suoalustalla. Heinäkuun puolivälissä ei nämäkään suo-osuudet olleet enää liian märkiä vaan pyörällä pääsi niistä heilahtaen ylitse. Kun lähestytään Pyhäjärveä, reitille on paikoittain tuotu märähköä maata ja kiviä tasoittamaan isoja juurakkoja. Liian helpoksi ei ollut reittiä polkijalle tehty vaan tällä alustalla polkeminen isojen kivien ylitse on melko teknistä. Ei jouda aina kättä irrottamaan sarvista, jotta saisi mäkäriä ja paarmoja huidottua tiehensä.

Saavuttaessa Pyhäjärven eteläpäätyyn, reitti seurailee Pyhäjärven vierustaa aina pohjoispuolen parkkipaikalle asti. Tämä osuus on kokomatkaltaan aikalailla maastopyöräilyn aatelia. Metrin levyistä, juuri sopivan juurakkoista ja kivikkoista poljettavaa, niin että koko ajan pääsee hyvin rullaamaan. Sen verran teknistä, että mielenkiinto pysyy yllä ja keskittyminen polkemisessa. Vähän polkeneille osuus tarjoaa juuri sopivan haasteen ja enemmän polkeneet saavan sitten nauttia leppoisemmasta osuudesta vauhtia lisäten.

Pyhäjärveltä reitti alkaa kiikkumaan ylös Aakenustunturin rinteitä. Tämä pätkä on reitin ensimmäinen haastava osuus. Mielestämme saa olla kyllä lajin vannoutunut pitkäaikainen harrastaja, jos meinaa tästä ylämäestä polkemalla selviytyä. Me talutettiin. Polku on hyvin kapea ja kivistä ja juurakoista ei ole puutetta. Kun reitti tasoittuu ajoittain pääsee jo polkemaankin, mutta meidät ainakin vielä välillä pysäytti pusikkoiset purojen ylitykset.

Reitti helpottuu kun päästään puolestaan hieman laskettelemaan aakenuksen rinteiltä alaspäin. Pyörän satula tulee jälleen tutuksi ja menosta saa nauttia. Kun polku tulee metsäautotielle, ennen vasalampea, pyöräkyltit olivat hiukan vajavaiset ja me painelimmekin siitä suoraan jatkaen polkua, joka johdatti meidät isolle suolle ja pitkospuille. Tarkoituksena olisi ollut kääntyä vasemmalle metsäautotielle, joka olisi tullut isommalle hiekkatielle, joka puolestaan yhdistyy päällystettyyn Tiurajärventielle. Me tulimme metsän uumenista polkua seuraten suoraan Tiurajärventielle risteykseen, jossa virallinenkin pyöräreitti siihen yhdistyy. Tämä tienpätkä osuus on siis helppoa poljettavaa ja mukavaa palauttelua Aakenuksen ylämäkien jälkeen. Me tuumasimme, että menisi liian helpoksi niin ajattelimme ottaa pienen koukun suon poikki. Tästä siis lisähaastetta reittiin!

Aakenusjärven kodalle ja vielä muutamisen kilometriä sen jälkeen saa siis nautiskella teillä polkemisesta. Pian kodan jälkeen alkaa kuitenkin toinen haastavampi ylämäki osuus, joka on maastoltaan verrattavissa Aakenuksen nousuun. Reitti alkaa vaappumaan puolestaan Homevaaran ja Jänkäläisenlaen välistä ylös. Tässä oli koko reitin toinen kohta, missä jouduimme pyöriä taluttamaan. Mäen päälle päästyään on taas hyvä nousta pyörän selkään ja reitti jatkuu vielä jonkin matkaa teknisenä ja kapeana polkuna, kunnes taas puolestaan koittaa alamäki ja rullaaminen on helpompaa kapeallakin jäljellä. Alamäki jatkuu aina lähes Pyhätunturin juurelle saakka.

Pyhätunturin juurella päästään taas hiekka-autotielle ja latupohjille. Näitä riittääkin sitten aivan maaliin asti, joten viimeiset 15 kilometriä Leville on helppoa poljettavaa. Melko tasaista poljettavaa ja lopussa vielä odottaa pitkät laskut alas Kätkätunturin rinteiltä. Mikäli tässä vaiheessa ei vielä ole tarpeeksi takapuoli jumissa tai vielä vähän ylimääräistä energiaa jäljellä voi reittiin tosipolkijat lisätä vielä hippusen haastetta. Pyhätunturin voi myös ylittää latupohjia pitkin. Tällöin Pyhätunturille noustuaan lasketellaan alas Kätkätunturin eteläpuolelle ja poljetaan latuja pitkin aina lähes Immeljärven etelä päätyyn asti, kunnes latu tulee asfalttitielle. Tästä voidaan seurailla polkua järven länsipuolta pitkin Levin kylälle tai puolestaan voidaan ottaa autotie Levin keskustaan.

Kokonaisuudessaan Oodi piti uudesta reitistä kovasti! Ensi kerralla aloitamme Ylläsjärveltä asti. Suosittelemme reitin polkemista juuri Ylläkseltä Leville niin reitti mukavasti helpottuu loppua kohden ja toiseen suuntaan Ylläksen päädyn mäet ovat aika tiukkaa poljettavaa. Nyt vain kaikki polkemaan Ylläksen ja Levin jylhiin maisemiin!

Ikävä kyllä tältä reissulta meiltä jotenkin unohtui kuvamateriaalin kerääminen. Taisi kaikki ajatukset olla polkemisessa. Levillä kuitenkin vielä ajateltiin ikuistaa polkaisun jälkeiset fiilikset! 

Levillä! Ja reitti saa kyllä ison peukun!



 Tässä vielä karttakuvaa reitistä ja meidän muutamat reittivinkit joko helpottamaan tai lisäämään haastavuutta. Vastaava karttaa myydään Ylläksellä ainaskin Jounin- kaupalla ja luontokeskus Kellokkaassa kuuden euron hintaan. Ilman meidän merkintöjä tietenkin. :) 

Jälleen karkeahkoin viivoin piirretty kartta. Suositellaan kartan hankkimista!


Pyöräilyterveisin, Elina & Jenni






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti