maanantai 19. lokakuuta 2015

Lost In Kajaani - tunnelmia



Koko kesän odotettu seikkailukisa Lost in Kajaani käytiin syyskuun puolivälissä. Alkuperäissuunnitelmista poiketen kiikkuja joutui jättämään seikkailun väliin juoksijanpolven takia, mikä tarvitsisi lepoa parantuakseen. Niinpä kisaan suunnisti hiihtäjä yhdessä kisasisko Satun kanssa. Tässä vähän tunnelmapaloja reissusta ja kuvia kisan varrelta, enimmäkseen kyllä kisakumppaneistamme. Kisakuvat on ottanut Vaarojen valokuvaajat ry.

Kisaan valmistautumisesta sen verran mainittakoon, että kaikki oli sujunut Oodin aiempien seikkailujen tapaan totutun mallikkaasti, viime hetkille asti. Kolmikon yhteistreenit olivat vähäisiä johtuen maantieteellisistä sijainneista, mutta treenit olivat sitäkin laadukkaampia. Suunnistustreenien vähäisyys tosin huoletti hiihtäjää kisan lähestyessä, mutta viime hetkillä tilanteeseen tuli parannusta. Ihan kaikkea, mitä valmistautuakseen olisi voinut tehdä, ei siis ehditty tehdä mutta kaikki se korvattiin seikkailun riemulla ja innostuksella. 

Kompassisuuntaa etsimässä.

Niinpä koitti siis perjantaiaamu Kajaanissa ja mikä päivä koittikaan! Aurinko paistoi kuin Suomen kesässä parhaimmillaan ja fiilis seikkailuun oli hyvä. Seikkailureppu oli täytetty jo edellisiltana, joten aamupalan kautta kisapaikalle kasaamaan pyörät, hankkimaan kartat, kiristämään kengännauhat ja yhteiskuvan kautta viivalle odottamaan. Ennen starttia oli jännä, odotuksentäyteinen olo. Seuraavan vuorokauden ja puolikkaan aikana kulkisimme 180 kilometriä pyöräillen, juosten, meloen, suunnistaen ja tehtäviä ratkoen. Siis siten kuin me tykätään mennä! 

Valmiina!
 
Varusteet tsekattu.

Ensimmäisenä kisapäivänä sitten pyöräiltiin, juostiin, suunnistettiin ja tehtiin tehtäviä. Ekan päivän kivoin rasti taisi olla muutaman kilsan pituisen järven ympärijuoksu, polkua tai polutta tietenkin. Kroppa on lämmennyt ja lihakset ja mieli heränneet. Silloin tuntuu askel kevyeltä ja jouduttavalta. Se oli se fiilis silloin. Toinen mieleen jäänyt rasti ekalta päivältä oli vaijeriliuku, kiva mahanpohjakutkutus muutaman sadan metrin matkalla ehdittiin saada. Ja hoksattiin, että ne muut köysihommat on Extremely Lost-sarjassa eli kolmen hengen sarjassa. Siksikin siihen on ensi vuonna osallistuttava. ;) Suppailurasti oli perjantain vesipiste eli kuivin varpain ei päivästä selvitty.
 
Esimerkillinen vaijeriliuku.

Angry Birds-puistovierailu.



Kiipeämällä saatiin leiripaikan nimi selville.

Ilta alkoi hämärtää, kun suunnattiin Satun kanssa perjantain maalia kohti, otsalamppuhommia siis. Ja vieläpä reilusti ennen kuin se meni kiinni. Ehdittäisiin siis vaihtaa kuivaa päälle, teltta pystyyn ja kokata ilta-ateria ennen seuraavaan päivään liittyvää kapteenikikokousta. Olikin aika mukava pukea leiripaikalla odottaneet kuivat vaatteet päälle ja saada lämpöä kehoon. Päivä oli sujunut hyvin ilman mitään suurempia ongelmia, joten makoisat neljän tunnin unet odottivat ennen kisan jatkumista.
 
Lämmintä ylle.

Toinen kisapäivä alkoi meillä kello 6.30 juoksuprologilla. Ja jotta juoksu ei olisi ihan mikä tahansa aamuhölkkä, oli yksi rasti laitettu vaaran laelle ja toinen vaaran alla sijaitsevalle suolle. Tästä yhtälöstä jo varmaan arvaakin, että kengät eivät lauantaina olleet kuivat. Lauantaipäivä jatkui pitkillä pyöräosuuksilla, välillä rullailtiin polkujen sijaan pitkiä maantieosuuksiakin. Maastopyörä oli nimensä veroinen, maastoahan se on asfalttikin.  Matka eteni Vuokatin suunnilta kohti Kajaanin keskustaa, missä kisan lähtö ja loppumaali olivat. Toisena kisapäivänä oli useita suunnistusrasteja, armeijan esterata, traktorirenkaan pyöritystä, kanoottimelontaa järvellä ja ehkä haastavimpana uintitehtävä. Haastavuuskerrointa lisäsi se, että veden lämpötila oli varmasti lähempänä nollaa kuin kahtakymmentä. Satulle iso peukku tästä, me polskuteltiin!!:)

Upea usva-aamu. Tähän olisi voinut jäädä ihmettelemään, mutta nyt ei joutanut. :)
Kisakumppaneiden näyte siitä, kuinka pullot kumotaan. Joku oli kuulemma saanut kaikki kolme kerralla kumoon. Peukku sille!
Ja meloo.
Tässä on muistipeli kyseessä.
Armeijan esteradalla.
Oli hy-hy-hyytävää vettä. Jäämerikin on tuntunut lämpimämmältä tänä kesänä. Kisaan mahtui paljon hauskoja tehtäviä peruspyöräilyn, suunnistuksen ja juoksun sekaan. Tämä yhtenä niistä.


Uinnin jälkeen saavuttiin maalialueena toimineelle urheilukentälle. Vielä ei kuitenkaan ollut maalin aika, vaan muutama suunnistusrasti lähirakennuksissa ja hyppyrimäen maastoissa odotti etsijöitänsä ennen ajan pysäyttämistä. Ammattikorkeakoulun tiloissa olleet sisärastit paljastivat mieluisan uutisen: talviseikkailu Kajaanissa järjestetään keväällä 2016. Hiihtäjän kalenteriin napsahti siinä vaiheessa uusi merkintä! Talvi sai jäädä odottamaan ja Tunturikiitäjien matka jatkui vielä maastorasteille. Polkuja meni sinne tänne ja rasteja riittäisi. Homma sai kuitenkin ikävän lopun, kun hiihtäjä hyppäsi huolettomasti kiveltä alas niin kuin tähänkin asti. Askel pehmeälle sammalalustalle yhden jalan varaan vaan ei ollut optimaalinen, vasen polvi vääntyi ja napsahduksesta hiihtäjä tiesi, että nyt ei ollut hyvä. Päästiin omin avuin metsästä pois ja maaliin. Tunnelma hiihtäjän mielessä oli ristiriitainen. Mahtava seikkailu kahden päivän ajan hyvällä mielellä ja hyvässä seurassa! Mutta polvi huoletti.

Jotta polvihuolien alle ei unohtuisi kisasaavutus, niin kerrataanpa. Tunturikiitäjät eli Satu ja Jenni siis neljänsiä Lost-sarjan naisissa, jee! 180 kilometriä ja yhteensä 21 tuntia, 42 minuuttia ja 33 sekuntia plus vähän sakkoja päälle viimeisien rastien puuttumisista. Me oltiin tyytyväisiä ja tästä saatiin kipinää uusiin seikkailuihin!

Kiitos Satu, mahtava tsemppi!! Ja myöskin järjestäjille kiitos, hieno tapahtuma!

-Hiihtäjä

P.s. Polvesta löytyi eturistiside-ja kierukkavamma, ja jotta harrastamiset voi jatkua, niin polvi on leikattava. Operaatio on ensi viikolla ja sitten alkaa kuntoutus teemalla ’kevääksi kuntoon’. Mulla niiiiin siintää huhtikuun hanget silmissä ja mun Telepuikot oottaa jo oven pielessä!  Mutta ennen laskuhommia muuta ulkoilun riemua.:) 


”Maisemat vaihtuu kun matka taittuu, hymy nousee huulille huolet haihtuu. ” (Jukka Poika)


Ja jos innostuit Lost In Kajaani -kisasta, niin kurkkaapa tästä: http://www.haastaitsesikunnolla.fi/lost+in+kajaani+adventure/ Se järjestetään taas ens vuonna! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti