Koko kesän odotettu
seikkailukisa Lost in Kajaani käytiin syyskuun puolivälissä. Alkuperäissuunnitelmista
poiketen kiikkuja joutui jättämään seikkailun väliin juoksijanpolven takia,
mikä tarvitsisi lepoa parantuakseen. Niinpä kisaan suunnisti hiihtäjä yhdessä
kisasisko Satun kanssa. Tässä vähän tunnelmapaloja reissusta ja kuvia kisan varrelta, enimmäkseen kyllä kisakumppaneistamme. Kisakuvat on ottanut Vaarojen valokuvaajat ry.
Kisaan
valmistautumisesta sen verran mainittakoon, että kaikki oli sujunut Oodin
aiempien seikkailujen tapaan totutun mallikkaasti, viime hetkille asti. Kolmikon
yhteistreenit olivat vähäisiä johtuen maantieteellisistä sijainneista, mutta treenit
olivat sitäkin laadukkaampia. Suunnistustreenien vähäisyys tosin huoletti
hiihtäjää kisan lähestyessä, mutta viime hetkillä tilanteeseen tuli parannusta.
Ihan kaikkea, mitä valmistautuakseen olisi voinut tehdä, ei siis ehditty tehdä
mutta kaikki se korvattiin seikkailun riemulla ja innostuksella.
Kompassisuuntaa etsimässä. |
Niinpä koitti siis
perjantaiaamu Kajaanissa ja mikä päivä koittikaan! Aurinko paistoi kuin Suomen
kesässä parhaimmillaan ja fiilis seikkailuun oli hyvä. Seikkailureppu oli
täytetty jo edellisiltana, joten aamupalan kautta kisapaikalle kasaamaan
pyörät, hankkimaan kartat, kiristämään kengännauhat ja yhteiskuvan kautta
viivalle odottamaan. Ennen starttia oli jännä, odotuksentäyteinen olo. Seuraavan
vuorokauden ja puolikkaan aikana kulkisimme 180 kilometriä pyöräillen, juosten,
meloen, suunnistaen ja tehtäviä ratkoen. Siis siten kuin me tykätään mennä!
Valmiina! |
Ensimmäisenä
kisapäivänä sitten pyöräiltiin, juostiin, suunnistettiin ja tehtiin tehtäviä. Ekan
päivän kivoin rasti taisi olla muutaman kilsan pituisen järven ympärijuoksu,
polkua tai polutta tietenkin. Kroppa on lämmennyt ja lihakset ja mieli
heränneet. Silloin tuntuu askel kevyeltä ja jouduttavalta. Se oli se fiilis
silloin. Toinen mieleen jäänyt rasti ekalta päivältä oli vaijeriliuku, kiva mahanpohjakutkutus
muutaman sadan metrin matkalla ehdittiin saada. Ja hoksattiin, että ne muut
köysihommat on Extremely Lost-sarjassa eli kolmen hengen sarjassa. Siksikin siihen on ensi vuonna
osallistuttava. ;) Suppailurasti oli perjantain vesipiste eli kuivin varpain ei
päivästä selvitty.
Angry Birds-puistovierailu. |
Kiipeämällä saatiin leiripaikan nimi selville. |
Ilta alkoi hämärtää,
kun suunnattiin Satun kanssa perjantain maalia kohti, otsalamppuhommia siis. Ja
vieläpä reilusti ennen kuin se meni kiinni. Ehdittäisiin siis vaihtaa kuivaa
päälle, teltta pystyyn ja kokata ilta-ateria ennen seuraavaan päivään liittyvää
kapteenikikokousta. Olikin aika mukava pukea leiripaikalla odottaneet kuivat
vaatteet päälle ja saada lämpöä kehoon. Päivä oli sujunut hyvin ilman mitään
suurempia ongelmia, joten makoisat neljän tunnin unet odottivat ennen kisan
jatkumista.
Toinen kisapäivä
alkoi meillä kello 6.30 juoksuprologilla. Ja jotta juoksu ei olisi ihan mikä
tahansa aamuhölkkä, oli yksi rasti laitettu vaaran laelle ja toinen vaaran alla
sijaitsevalle suolle. Tästä yhtälöstä jo varmaan arvaakin, että kengät eivät
lauantaina olleet kuivat. Lauantaipäivä jatkui pitkillä pyöräosuuksilla,
välillä rullailtiin polkujen sijaan pitkiä maantieosuuksiakin. Maastopyörä oli
nimensä veroinen, maastoahan se on asfalttikin. Matka eteni Vuokatin suunnilta kohti Kajaanin
keskustaa, missä kisan lähtö ja loppumaali olivat. Toisena kisapäivänä oli
useita suunnistusrasteja, armeijan esterata, traktorirenkaan pyöritystä,
kanoottimelontaa järvellä ja ehkä haastavimpana uintitehtävä.
Haastavuuskerrointa lisäsi se, että veden lämpötila oli varmasti lähempänä
nollaa kuin kahtakymmentä. Satulle iso peukku tästä, me polskuteltiin!!:)
Upea usva-aamu. Tähän olisi voinut jäädä ihmettelemään, mutta nyt ei joutanut. :) |
Kisakumppaneiden näyte siitä, kuinka pullot kumotaan. Joku oli kuulemma saanut kaikki kolme kerralla kumoon. Peukku sille! |
Ja meloo. |
Tässä on muistipeli kyseessä. |
Oli hy-hy-hyytävää vettä. Jäämerikin on tuntunut lämpimämmältä tänä kesänä. Kisaan mahtui paljon hauskoja tehtäviä peruspyöräilyn, suunnistuksen ja juoksun sekaan. Tämä yhtenä niistä. |
Uinnin jälkeen
saavuttiin maalialueena toimineelle urheilukentälle. Vielä ei kuitenkaan ollut
maalin aika, vaan muutama suunnistusrasti lähirakennuksissa ja hyppyrimäen
maastoissa odotti etsijöitänsä ennen ajan pysäyttämistä. Ammattikorkeakoulun
tiloissa olleet sisärastit paljastivat mieluisan uutisen: talviseikkailu
Kajaanissa järjestetään keväällä 2016. Hiihtäjän kalenteriin napsahti siinä
vaiheessa uusi merkintä! Talvi sai jäädä odottamaan ja Tunturikiitäjien matka
jatkui vielä maastorasteille. Polkuja meni sinne tänne ja rasteja riittäisi.
Homma sai kuitenkin ikävän lopun, kun hiihtäjä hyppäsi huolettomasti kiveltä
alas niin kuin tähänkin asti. Askel pehmeälle sammalalustalle yhden jalan varaan vaan ei ollut
optimaalinen, vasen polvi vääntyi ja napsahduksesta hiihtäjä tiesi, että nyt ei
ollut hyvä. Päästiin omin avuin metsästä pois ja maaliin. Tunnelma hiihtäjän
mielessä oli ristiriitainen. Mahtava seikkailu kahden päivän ajan hyvällä
mielellä ja hyvässä seurassa! Mutta polvi huoletti.
Jotta polvihuolien
alle ei unohtuisi kisasaavutus, niin kerrataanpa. Tunturikiitäjät eli Satu ja Jenni siis neljänsiä Lost-sarjan naisissa, jee! 180 kilometriä ja yhteensä
21 tuntia, 42 minuuttia ja 33 sekuntia plus vähän sakkoja päälle viimeisien
rastien puuttumisista. Me oltiin tyytyväisiä ja tästä saatiin kipinää uusiin
seikkailuihin!
Kiitos Satu, mahtava
tsemppi!! Ja myöskin järjestäjille kiitos, hieno tapahtuma!
-Hiihtäjä
P.s. Polvesta löytyi
eturistiside-ja kierukkavamma, ja jotta harrastamiset voi jatkua, niin polvi on
leikattava. Operaatio on ensi viikolla ja sitten alkaa kuntoutus teemalla ’kevääksi
kuntoon’. Mulla niiiiin siintää huhtikuun hanget silmissä ja mun Telepuikot
oottaa jo oven pielessä! Mutta
ennen laskuhommia muuta ulkoilun riemua.:)
”Maisemat
vaihtuu kun matka taittuu, hymy nousee huulille huolet haihtuu. ” (Jukka Poika)
Ja jos innostuit Lost In Kajaani -kisasta, niin kurkkaapa tästä: http://www.haastaitsesikunnolla.fi/lost+in+kajaani+adventure/ Se järjestetään taas ens vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti